Viime viikon Helsingin kaupunginvaltuuston kokousta dominoi keskustelu kaupungin asumisen ja maankäytön (AM) suunnitelmasta seuraavalle kymmenelle vuodelle. Asialistan muut asiat nuijittiin läpi niiden ollessa verrattain yksiselitteisiä. Huomionarvoisena asiana oli kunnallisveroprosentin määritys vuodelle 2021, joka säilyy entisellään 18 prosentissa. AM-suunnitelma sen sijaan vei runsaasti aikaa. Ryhmäpuheenvuorojen jälkeen valtuutetut keskustelivat intensiivisesti niin paikan päällä, kuin etäyhteyksien päästä.

Avoin Puolue näkee, että 2030 asti ulottuva suunnitelma on turhan lyhytnäköinen ja peräänkuulutti pidemmän tähtäimen näkemystä. Kaupunkia ja maatamme suunniteltaessa meidän pitää katsoa useiden kymmenien vuosien päähän. Tämänhetkinen projektio Helsingin asukasmäärästä (n. 730 000 asukasta vuonna 2030) on realistinen, mutta vaatimaton. Meidän tulisi varautua ennakoidusti esimerkiksi ilmastopakolaisuuteen. Ilmastonmuutos on fakta, ja kaikista potentiaalisista toimista huolimatta, maailmassa tullaan näkemään pakon sanelemaa muuttoliikettä tiettyjen alueiden muuttuessa ihmiselle asumiskelvottomiksi. Meidän tulisi olla ensimmäisessä aallossa luomassa houkuttelevaa vaihtoehtoa osaavien ihmisten saamiseksi maahamme ja kaupunkiimme. Asuntotuotannonsuunnittelu tällä hetkellä ei ratkaise vallitsevaa ja tulevaisuudessa kiihtyvää asuntojen tarvetta, erityisesti kun otetaan huomioon mainittu ilmastopakolaisuus.

Petrus otti Avoimen Puolueen ryhmäpuheenvuorossa (video yllä) esimerkiksi Hong Kongin kaupungin. Siellä kaupunki on rakentunut saarille, jotka ovat rakennettu erittäin tiiviisti ja rakennukset ovat korkeita pilvenpiirtäjiä. Tämä mahdollistaa asukkaiden tehokkaan keskittymisen, vie vähemmän maapinta-alaa ja jättää runsaasti tilaa luonnolle. Hong Kongin pinta-alasta onkin ¾ osaa luontoa ja viheralueita. Pennanen esitti suunnitelman 1,5 miljoonasta helsinkiläisestä vuonna 2060 ja 2,5 miljoonasta vuoteen 2090 mennessä. Tämä tarkoittaa 430 000 uutta asuntoa ja 27 miljoonaa kerrosneliötä seuraavan 40 vuoden aikana. Reaalisesti tämä vaatisi asuntotuotannon kasvattamista puolella nykyisestä 7000 asunnon vuosivauhdista. Ei siis mikään utopistinen ajatus.

Riskinä on viime vuosikymmenet vallalla olleen matalan ja hajanaisen rakentamisen ympäristövaikutukset. Asuntotarpeen kasvaessa on keskityttävä korkeaan ja tiiviiseen rakentamiseen asemien ympäristöön ja muihin paikallisiin keskustoihin. Luonnontilaiset maastot on säilytettävä asutuskeskustojen välisillä alueilla ja otettava huomioon kaavoituksessa. Luonnon lisäämiseksi rakentamisen standardeja on tarkistettava. Esimerkiksi rakennusten alaosat ja piha-alueet pitäisi olla julkisia tiloja, puistoa ja viheralueita eri mahdollisuuksia hyödyntäen. Talojen katoilla voisi olla puistoja ja tilaa kaupunkiviljelylle. Sisäpihat pitäisi olla korttelipihoja, eli vehreitä ja viihtyisiä, kaikille yhteisiä alueita. Nykyinen luonnon monimuotoisuusstrategia ei toimi tehokkaasti, vaan olisi keskityttävä aitoon kaupunkiluontoon. Täydennysrakentamista ja korkeampia taloja kantakaupungissa tulisi suosia. Cloud City -suunnitelma Mestaritaloon Punavuoreen on oiva esimerkki.

Kokonaisuudessaan suunnittelussa tulisi panostaa niin nykyisten kuin tulevien kaupunkilaisten elämänlaatuun, palveluiden toimivuuteen ja rakennettujen tilojen esteettömyyteen. Julkisen sektorin tehtävä osaltaan on tasapainottaa asuntomarkkinoita ja kohtuuhintaisten asuntojen saatavuus on taattava. Korkeat kustannukset valuvat lopulta asunnon ostajan tai vuokralaisen maksettaviksi. Jotta kustannuksia kyettäisiin hallitsemaan paremmin, asemakaavoitusta tulisi joustavoittaa ja rakennusvaatimuksia järkevöittää. Tulevaisuuden Helsinki on puhdas, turvallinen, luontoystävällinen ja korkean teknologian infrastruktuuria hyödyntävä pohjoisen viihtyisä kaupunki!

Valtuustosihteeri

K-P Mesterton