Edellisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa korona ja erityisesti rokotusasiat olivat esillä kyselytunnilla. Toistaiseksi rokotustahti on ollut verrattain hidas ja tähän on useitakin syitä. Konkreettisia ovat mm. rokotteiden saaminen maahan sekä osaavan rokotushenkilökunnan puute. Ensimmäiseen ongelmaan liittyen Petrus kysyi, onko Helsinki tutkinut mahdollisuutta ostaa lisää rokotteita EU-kiintiön lisäksi. Joissain EU-maissa, kuten Saksassa tällaisia toimia on tehty. Pormestari Vapaavuoren vastasi lyhyesti, ettei lisähankintoja ole harkittu. On erikoista että kriittisen tärkeissä rokotehankinnoissa ei olla aktiivisesti selvitetty eri ostokanavia. Suomessa on myös laadukkaita lääketehtaita jotka voisivat valmistaa hyväksyttyjä rokotteita yhteistyössä niiden kehittäneen lääkeyhtiön kanssa, mutta tämäkin mahdollisuus on jätetty toistaiseksi käyttämättä.

Rokotetahdin nopeuttamiseksi voisi tarkastella, onko riskiryhmäjärjestys paras mahdollinen, vai pitäisikö rokotteita jakaa jo nyt muillekin ikäryhmille jotka joutuvat esimerkiksi työnsä vuoksi tekemisiin ihmisten kanssa. Viikon 10 aikana tällaisia ajatuksia onkin noussut tartuntatilanteen pahentuessa entisestään mm. ulkomaalaistaustaisten keskuudessa. Rokotteita jää myös paljon, jopa tuhansittain antamatta, kun vanhemmista ikäluokista jää paljon ihmisiä saapumatta paikalle annettuna rokotusaikana. Nämä rokotteet pitäisi jakaa mahdollisimman tehokkaasti kelle vain, joka pääsee paikalle ottamaan sen vastaan. Kokonaisuudessaan, mitä tehokkaammin ja nopeammin saamme väestöä rokotettua, sitä hyödyllisempää se on niin riskiryhmille, kuin kaikille muillekin.

Vaalikauden lähestyessä loppuaan Avoin valtuustoryhmä pohtii kaupungin alueella olevien viljelyspeltojen uudenlaista hyödyntämistä. Helsingissä on 420 hehtaaria peltoa viljanviljelykäytössä. Pohdimme, kannattaisiko kyseiset peltoalueet muuttaa luonto- ja virkistysalueiksi ja mahdollisesti rakentaa osaan niistä asuntoja. Viljelypellot eivät toimi kovin hyvin luontoalueina, joita kaupunkilaiset voisivat hyödyntää. Viljanviljely nykyisillä pirstaleisilla pelloilla on pienimuotoista, eikä sillä ole mainittavaa taloudellista merkitystä – jos kaupunki haluaisi isommin viljabisnekseen, peltoja voisi kyllä vuokrata Helsingin ulkopuolelta. Osan viljelypelloista voisi muuttaa niittyalueiksi, jotka ovat tärkeitä hyönteisille, mm. pölyttäville pörriäisille. Kaupungilla on jo nyt niittyjä, joista pidetään huolta vuosittain ja ne lisäävät kaupungin vehreyttä ja virkeyttä monin tavoin sekä suoraan, että välillisesti. Toinen ratkaisu voisi olla peltojen tuottaman kasvuston muuttamista hyötykasveiksi, joita kaupunkilaiset voisivat itse käydä keräämässä omaan käyttöönsä. Tällaisia kukka- ja hernepeltoja on jo olemassa. Valtuustoryhmä tutkii eri vaihtoehtoja ja mahdollisen valtuustoaloitteen tekoa asiasta.

Esittämämme aloite kannabiksen laillistamiseksi on saanut runsaasti kannustusta kaupunkilaisilta sekä täyslaidallisen torppausta toimialan virallisessa vastauksessa, kuten odottaa saattoi. Aihe jakaa voimakkaasti mielipiteitä ja osin sokaisee monet näkemästä metsää puilta. Aikanaan kannabis luokiteltiin heroiinin veroiseksi huumeeksi poliittisista syistä ja viime kädessä arpaa heittämällä. Käytännössä mitään konkretiaan perustuvaa päätöksessä ei ollut. Nyt maailma on tullut pisteeseen, missä kannabista aletaan jälleen katsomaan sen ansaitsemin lievemmin silmin. Pohjois-Amerikassa, monissa Euroopan maissa ja nyt viimeisenä Meksikossa tarkastellaan uudelleen kannabiksen asemaa ja sitä joko dekriminalisoidaan, tai laillistetaan kontrolloiduksi substanssiksi. Avoimen puolueen aloitteen ydin on seuraava: ”Helsinki tekee valtioneuvostolle lainsäädäntöaloitteen erillislain säätämisestä siten, että kannabiksen valvottu tuotanto ja myynti sallittaisiin täysi-ikäisille Helsingin kaupungin alueella.”

Sote-toimialan vastaus Avoimen puolueen kannabisaloitteeseen oli tyrmäävän kapeakatseinen ja näköalaton, sekä sisälsi useita harhaanjohtavia väitteitä kannabiksen ja sen laillistamisen vaikutuksista. Vaikuttaa siltä, että sote-toimialalla ei edes viitsitä miettiä kokonaisuutta ja hyötyjä, mitä aloitteesta seuraisi. Luonnollisesti lieveilmiöitä tulisi, mutta kaiken kaikkiaan tilanne paranisi olennaisesti. Kannabisteollisuus ja -liiketoiminta on maailmalla miljardibisnes, ja olisi silkkaa typeryyttä jättää kotimaan markkinat huomioimatta ja hyödyntämättä. Vastauksessa esitetään väitteitä haitoista, jotka ovat paikoin täysin tosiasioiden vastaisia. Esimerkkeinä mainittakoon, että merkintä käyttörikoksesta ei estäisi pääsyä mielenterveyshoitoon. Käytännössä tilanne on toinen ja hoitoon ei pääse, kun huumeseulasta löytyy merkkejä kannabiksen satunnaiskäytöstä, vaikka alkoholin viihdekäyttö ei estä hoitoonpääsyä mitenkään. Toisena melko lailla tuulesta temmattuna esimerkkinä väite, että Helsinkiä koskeva erillislaki olisi kaupungin kannalta haitallinen, koska se keräisi Suomesta ja ulkomailta kannabiksen suurkuluttajat Helsinkiin. Euroopan suurkaupungeista on esimerkkejä, että näin ei tule tapahtumaan, eikä ole mitään järkevää syytä, miksi tällaista tulisi tapahtumaan Helsingissä. Kannabiksen viihdekäyttäjät ovat rahaa käyttäviä ja Helsingin tavoittelemia turisteja siinä missä viinin juojatkin.

Kannabis itsessään ei ole ongelma, kuten ei alkoholikaan. Ongelma syntyy molempien liiallisesta käytöstä. Syyt siihen taas ovat moninaiset ja muualla elämässä, kuin aineessa itsessään. Näihin asioihin ja ongelman syntymisen ehkäisyyn voimme vaikuttaa muilla keinoin pitämällä yhteiskuntamme ja yksilömme hyvinvoivina, koulutettuina ja työssäkäyvinä. Helsingin on syytä olla ajassa mukana, sillä jo lyhyellä tähtäimellä pohjolan kilpailijakaupunkimme ajavat tässä asiassa ohitsemme.

Valtuustosihteeri

K-P Mesterton