Miten kaupunki voi auttaa seksityön tekijöitä?

Viime valtuustoryhmän kokouksessa vieraanamme oli Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen. Pro-tukipiste on toiminut Suomessa vuodesta 1990 alkaen ja on kehittynyt Pohjoismaiden toimivimmaksi seksityöntekijöiden tukipalveluksi. Tarjontaan kuuluu matalan kynnyksen tuki- ja terveyspalveluita seksityöntekijöille sekä vankka pyrkimys edistää heidän oikeuksiaan ja turvaa. Keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen ja monella tapaa valaiseva. Pääset katsomaan vierailun tästä.

Suomessa toimii muutama pääasiallinen seksityöntekijöiden ryhmä. Noin puolet on suomalaisia, loput ovat lähinnä Venäjältä, Virosta ja Thaimaasta lähtöisin. Ulkomaalaisten keskuudessa toiminta on organisoidumpaa, kun taas kotimaiset työntekijät saattavat usein toimia täysin yksin. Lainsäädäntö on perin monimutkainen ja asettaa jo itsessään seksityöntekijät hankalaan asemaan. Vaikka laki ei suoraan kiellä seksinpalvelujen myyntiä, rikoslaki, järjestyslaki ja ulkomaalaislaki sisältää useita myyntiä rajoittavia säädöksiä. Esimerkiksi rikoslaki kieltää seksipalvelujen ostamisen parituksen alaiselta tai ihmiskaupparikoksen kohteeksi joutuneelta. Tämä on luonnollisesti itsestään selvää ja hyvä asia, mutta toisaalta lakien tulkinnat aiheuttavat paljon ongelmiakin. Muun muassa asunnon vuokraus seksityöhön on lähes mahdotonta tehdä laillisesti. Mikäli vuokralainen suorittaa ammattiaan vuokraamassaan asunnossa, häätö seuraa usein välittömästi, jos vuokranantaja tulee tietoiseksi asiasta. Tulkinnasta riippuen asunnon vuokraus seksityöhön saatetaan katsoa paritukseksi, vaikka vuokraaja ei suoranaisesti toiminnasta hyötyisikään. Toimitilojen hankala saanti ajaa seksityöntekijät vuokraamaan työtilan rikollisilta tai pakottaa heidät toimimaan omistamastaan kodistaan . Tämä puolestaan johtaa usein seksityöntekijän aseman heikkenemiseen ja hän joutuu väistämättä sektorille, jossa turvallisuusriskit ovat entistä suuremmat ja riskit paritukseen ovat olennaiset ja oikeudet vähäiset. Pro-tukipiste haluaa puuttua tähän ongelmaan avaamalla parituslakia, jotta seksityöntekijöillä olisi turvalliset työtilat.

Ongelmana seksityöntekijöiden olojen ja aseman parantamisessa on, että heitä itseään ei kuulla asiassa, vaan kehitysehdotuksia esittävät tahot, joilla ei ole varsinaista käsitystä alasta itsessään. Erotiikka-alan työntekijöitä on myös vaikea tavoittaa, saati saada kertomaan avoimesti parannusehdotuksia. Jälkimmäinen johtuu eritoten seksityöhön liittyvästä stigmasta ja leimautumisesta yhteiskunnan silmissä. Pro-tukipiste tavoittaa alan työntekijöitä etsivän kenttätyön avulla, mutta etenkin kaikista heikoimmassa asemassa olevat jäävät helposti tutkan ulkopuolelle. Edellytykset kenttätoimintaan ovat suhteellisen pienet, minimissään pari työntekijää ja auto liikkumiseen. Lisäksi Pro-tukipiste tarjoaa paljon kaivattuja testi- ja terveyspalveluita.

Seksityöntekijöiden ongelmien kenttä on yhtä moninainen kuin työntekijöiden skaala. Turvallisuus ja terveysongelmat ovat sinänsä yhteisiä, mutta osalla tilanne on olennaisesti vaikeampi kuin toisilla. Vallalla oleva koronapandemia on tuonut esille myös rakenteellisia ongelmia. On entistä selvemmin käynyt ilmi, että seksityöntekijöillä turva- ja tukiverkko ei toimi.

Seksityöntekijät eivät usein suostu kanssakäymään esimerkiksi kaupungin sosiaalityöntekijöiden ja viranomaisten kanssa, vaan mielummin riippumattoman toimijan kanssa. Pro-tukipiste on tässäkin suhteessa tärkeä toimija. Se on vuosikymmenten aikana luonut luottamuksellista suhdetta alalla toimiviin ja takaa heille anonymiteetin asiointiin. Esimerkiksi näytteet tautien testausta varten lähtevät laboratorioihin koodeilla, joista ei selviä näytteenantajan henkilöllisyys. Pro-tukipisteen työntekijät eivät myöskään edusta mitään virallista tahoa, jolloin toiminta alan ihmisten kanssa on helpompaa.

Miten kaupunki voisi sitten parantaa seksityöntekijöiden asemaa, ja onko siihen tarvetta? Voidaan heti kliseisesti todeta, että kyseessä on maailman vanhin ammatti, joka ei tule millään lainsäädännöllä tai muulla suitsimisella poistumaan keskuudestamme. Eli tarve on olennainen ja alan ihmisten olojen parantaminen hyödyttää välillisesti koko yhteiskuntaa. Kaupunki voi auttaa sekä terveyden että turvallisuuden parantamisessa.

Pienelläkin panostuksella voidaan saada merkittävää apua esimerkiksi tarjoamalla pakettiauto, testipaketteja ja terveydenhuollon perusvälineistöä kenttätyöntekijöiden käyttöön. Auto voisi olla yhteiskäytössä muun etsivän kenttätyön kanssa, kuten vaikeassa asemassa olevien huumeiden käyttäjien auttamisessa. Taloudelliset vaatimukset ovat pienet, mutta hyödyt huonosti kohdeltujen aseman parantamisessa suuret.

Valtuustosihteeri

K-P Mesterton

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Fill out this field
Fill out this field
Syötä kelvollinen sähköpostiosoite.
You need to agree with the terms to proceed

Edellinen artikkeli
Nopeampaa koronarokotusta ja vähemmän haitallista kannabispolitiikkaa
Seuraava artikkeli
Kristiina Järvenpää tuo avointa päätöksentekoa ja inhimillisyyttä Helsinkiin
Valikko