Rasisti on rasisti?

Minulla, kuten varmasti monella muullakin, on ollut tapana käyttää maailmaa itseni peilinä. Asioita, joita en voi omassa itsessäni hyväksyä tai nähdä, on pitänyt kovasti olla muuttamassa muissa.

Nuorena olin rasisti. Kyllä minulle oli kerrottu, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia. Samaan hengenvetoon saatettiin puhua hienosta sukulaiskansasta, ja perään haukkua koko porukka.

Minulle oli myös kerrottu, että geenini olen perinyt, ja ne ovat minun lahjani. Kuinka olen lahjakas matematiikassa. Ja taitava piirtämään. Kuinka luonteeni muistuttaa vanhempiani sukulaisistani. Kuinka suku on myös täynnä sairauksia, henkisiä ja fyysisiä. Ja kuinka natsit aikanaan väärin tekivät ja yrittivät jalostaa ihmisrotua – mutta eihän vammaisen sikiön abortoinnissa mitään vikaa ole.

Ei minulla kyllä kovin hyvä mieli taidoistani tullut, eivätkä ne pitkälle lohduttaneet, kun koulumatkalla satoi taas kiviä niskaan.

Todistaakseni oman arvoni minulla tuli kiire todistaa, että jossakin olen sentään parempi kuin muut. Voin piilottaa mielenterveysongelmani, fyysiset selittämättömät oireeni ja pelkoni omasta soveltumattomuudestani vanhemmaksi yhden seikan taakse – ainakin olen suomalainen ja valkoinen, parempi kuin ”ne muut.”

Jos joku olisi tuolloin sanonut minua rasistiksi, olisin kieltänyt. Ei minulla ole mitään ketään muita vastaan. Kunhan ovat niitä joitain muita jossakin muualla. Tietysti heillä on sama ihmisarvo – muualla kuin minun silmieni alla, kiitos.

Miten puuttua syrjivään käytökseen?

Yhteiskunnallinen keskustelu rasismista on nyt herkästi polarisoituvaa. Kuinka käsitellä tätä ruutitynnyriä ilman räjähdystä? Tässä yhden entisen ei-rasistisen-rasistin neuvo syrjivän käytöksen katkaisemiseksi tehokkaasti.

Asioista keskustellaan käyttämällä asioita koskevia sanoja, menemättä henkilöön. Kohtaamalla kaikki ihmiset – myös ne rasistit – ihmisen arvoisina. Harva rasisti itseään rasistiksi myöntää. Nimittelemällä vain lisäämme heidän sisäistä kahtiajakoaan ja faktojen torjuntaansa.

Vedä syvään henkeä, anna itsellesi pieni tauko. Suojele itseäsi ja huolehdi omasta turvallisuudestasi. Jos keskustelukumppanisi on kovin reaktiivinen, eikä hän näe metsää puilta, kannattaa keskustelu pitää lyhyenä eikä antaa itsestään henkilökohtaisia tietoja. Reaktiivisessa tilassa näemme edessämme vain vastustajan heiluttamassa kuvaannollista punaista vaatetta.

Entä jos hän ei oikeasti näe tilannettaan samoin kuin sinä? Onko hän tullut ajatelleeksi, että ulkopuolisesta tilanne saattaa näyttää joltakin aivan muulta? Olisiko mahdollista, että molemmat näkökannat voivat olla joltakin kantilta edes oikeita? Löytyisikö keskusteluun uusia jollakin lailla yhteisiä näkökulmia, jotka auttaisivat vähä kerrassaan murentamaan yhteiskunnalle ja sen ihmisille haitallisia asenteita? Ihmiset tapaavat olla sallivampia vieraille, jotka koputtavat, kuin väkivalloin sisään tunkeville.

Voisiko kanssakeskustelijasi huolia lieventää joillain muilla tavoin kuin hänen ehdottamillaan ratkaisuilla? Turvallisuuden tunnetta voi lisätä joskus jo nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemus. Riittävän toimeentulon takaaminen. Yhteiskunnan palveluiden kehittäminen. Näkökulmaa kannattaa hellästi laajentaa, kunnes vaihtoehtoiset mallit alkavat tuntua mahdollisilta ja turvallisilta.

Juuri nyt tämän vallalla olevan keskustelukulttuurin johdosta moni ei näe tällaisia lupauksia millään tavalla edes etäisesti mahdollisina. Sitä kun on eri tahoilta luvattu ja petetty jo niin monesti.

No onko jokainen rasisti ja heidän henkiset haavansa sitten minun vastuullani? Ei, eivät ole. Sinä et ole vastuussa kenenkään muun aikuisen ihmisen käytöksestä. Ja sinulla on oikeus suojella itseäsi. Reaktiivisena ja vihaisena pysyvää kanssaihmistä kannattaakin pitää turvallisen matkan päässä.

Samalla kuitenkin voit ystävällisesti tehdä selväksi, että kyseinen käytös on sopimatonta. ”Käytöksesi kyllä vaikuttaa syrjivältä, oli sitten tarkoitus tai ei.”

Mitä tällä on väliä? Ensimmäinen askel hyväksyvään, avoimeen ja luotettavaan yhteiskuntaan ja politiikkaan on olla itse avoin, hyväksyvä ja luotettava.

Mitä useampi osaa ottaa jokaisen ihmisen ihmisenä käyttämättä eriarvoistavaa ja stereotypioita tukevaa kieltä, sen nopeammin pääsemme oman loukkaantumisemme ja herkän egomme ohi aidosti yhteistyössä toimeen. Ja mitä useampi meistä tässä onnistuu, sen nopeammin pääsemme toimimaan aidosti oikein, avoimen tukevalta pohjalta.

Käännetään politiikka nurin, lisätään osallistumista ja mahdollisuuksia vaikuttaa.

Iina Kuikka

Avoin puoleen kommentit

Osallistavaa politiikkaa on sellainen, jota voi seurata, ymmärtää ja kommentoida. Näin vaikutamme:

1. Avoimet kokoukset. Helsingin kaupungin kokouksista on puolueen aloitteiden johdosta usea on jo avoin. Kun Petrus Pennanen teki aiheesta aloitteen kaupunginvaltuustossa vuonna 2018, pidettiin ehdotusta lautakuntien avoimista kokouksista lähinnä mielenkiintoisena ideana. Nyt lautakunnista moni on jo pitänyt avoimen kokouksen. Esimerkiksi sote-lautakunta pitää jälleen avoimen kokouksen huhtikuussa. Oman valtuustoryhmän kokouksemme pidämme lähtökohtaisesti avoimina.
2. Selkeä kieli. Jos päätöksentekoa voi ymmärtää olematta sen erikoisasiantuntija, ei se tunnu etäiseltä. Kuntien valtuustoissa ja lautakunnissa tehdyt päätökset koskettavat konkreettisesti meidän elämäämme. Haluaisimme, että nykyistä useampi on kiinnostunut seuraamaan, miten päätöksiä tehdään. Näin politiikkaan voi osallistua helpommin myös muuten kuin kritisoimalla sitä.
3. Oma toiminta. Koitetaan ottaa erilaiset mielipiteet vastaan keskusteluna, ei väittelynä, jossa on tärkeää voittaa. Tämä on välillä vaikeaa – mitä kiireisempi tai stressaantuneempi  – tai kyseisestä asiasta jo valmiiksi ärsyyntyneempi on, sitä helpommin suhtautuu eriäviin mielipiteisiin hyökkäyksenä, jolta pitää puolustautua. Koitamme silti tulla keskustelu kerrallaan tulla paremmiksi .